Onko intuitiivinen syöminen vain popularisoitu, epätieteellinen vaihtoehto laihdutuskuureille?
Tässä kirjoituksessa vastaan Ylellä toukokuussa 2024 julkaistuun artikkeliin, jossa asiantuntijat kertoivat mielipiteensä intuitiivisesta syömisestä. Nostan esiin yksittäisiä virheellisiä tai väärinkäsityksiä sisältäviä lainauksia, oikoen väärinkäsitykset tutkimusnäyttöön nojaten.
Jos et tiedä, mitä intuitiivinen syöminen on, käy lukemassa edellinen blogikirjoitukseni aiheesta.
Jo artikkelin alkumetreillä on kirjoitettu näin:"Intuitiivisen syömisen tehokkuudesta on kuitenkin ristiriitaisia näkemyksiä."
Kysymys kuuluu, mikä on tämä artikkelissa määritelty "tehokkuus"? Oletan, että koska artikkeli on kirjoitettu hyvin kapeasta kehonäkökulmasta, on tehokkuus määritelty laihtumisena (joka sotii suoraan intuitiivisen syömisen ensimmäistä periaatetta vastaan). Intuitiivisen syömisen viitekehys on painoneutraali, mahdollistaen turvallisen ja tehokkaan työkalun pitkäaikaisessa terveyden edistämisessä (mm. Bonaz et al., 2009; Lattimore et al., 2017; Pinna & Edwards, 2020). Jos kuitenkin halutaan nähdä intuitiivisen syömisen tehokkuuden mittarina pienentynyt paino: hyvä on, käytetään sitten painoa. Vaikka intuitiivinen syöminen on painoneutraali viitekehys terveyden edistämiseen, on muutamissa interventiotutkimuksissa seurattu myös painon kehitystä intuitiivisella syömisellä ja todettu intuitiivisen syömisen johtavan merkittävään painonlaskuun (Cole et al., 2019; Patel et al., 2017). Yleisesti ottaen intuitiivisen syömisen interventioissa ei mitata onnistumista painolla, vaan muilla mittareilla (kts. alla).
Palataan Ylen artikkeliin. Artikkelissa haastateltu ravitsemusasiantuntija Patrik Borg puhuu intuitiivisesta syömisestä juuri sellaisena kuin se on: intuitiivista syömistä oppineet asiakkaat ovat helpottuneita, osaavat syödä nälän ja kylläisyyden mukaan ja voivat herkutella hyvällä omallatunnolla, koska keholuottamus on kunnossa. Tätä tukee myös oma kokemukseni niin asiantuntijana kuin intuitiivisena syöjänä.
Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen ei suosittele intuitiivista syömistä lihavuuteen taipuvaisille ihmisille. Hän sanoo: "Yleensä ne, jotka puhuvat intuitiivisesta syömisestä, ovat normaalipainoisia". Tämä pitää paikkansa osin siksi, että ravitsemuspsykologian kentällä näkyvyyttä saa eniten keskipainoiset, hoikat, länsimaalaisiin kauneusihanteisiin sopivat asiantuntijat ja osin siksi, että painostigma voi vaikeuttaa lihavien asiantuntijoiden esilläoloa. Kuinka moni lihava terveysalan ammattilainen on muutenkaan esillä medioissa puhumassa laihtumisesta neutraaliin sävyyn? Kysynpähän vaan.
Pietiläinen sanoo myös, että intuitiivinen syöminen on "popularisoitu termi, eikä sen taustalla ole selvää tieteellistä näyttöä". Tämähän ei pidä paikkaansa. Myönnettäköön, että intuitiivisen syömisen interventioita on tutkittu vähänlaisesti, ja että tehokkuuden näyttö perustuu pitkälti korrelaatiotutkimuksiin. Intuitiivisen syömisen interventiotutkimuksissa metodologiset eroavaisuudet ja laajat mitatut markkerit vaikeuttavat yksinkertaistettujen analyysien tekemistä (toisin kuin perinteisissä laihdutustutkimuksissa, joissa mittareina on yksinomaa paino).
Täytyy myös huomioida, että intuitiivinen syöminen on nuori ravitsemuspsykologian menetelmä (v. 1995) ja tutkimuksia on siksi verrattain vähän perinteisiin laihdutustutkimuksiin nähden, mutta näyttö osoittaa intuitiivisen syömisen olevan yhteydessä pienempään ahdistuneisuuteen, masennukseen ja häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen (esim. Denny et al., 2013; Schaefer & Magnuson, 2014; Van Dyke & Drinkwater, 2013). Fysiologisella puolella intuitiivisella syömisellä on havaittu yhteys mm. suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen, matalampaan kolesteroliin, parempaan sydän- ja verisuoniterveyteen, ja terveyttä edistävämpään syömiseen verrattuna kontrolliryhmiin ja perinteisiin laihduttajiin (esim. Bacon et al., 2005; Bégin et al., 2018; Provencher et al., 2009; Van Dyke & Drinkwater, 2013).
Intuitiivisen syömisen interventiotutkimuksissa on havaittu myönteisiä muutoksia mm. (kts. meta-analyysi Babbott et al., 2023):
syömiseen liittyvissä asenteissa ja syömiskäyttäytymisessä
merkittävästi vähentynyttä ahmintaa
pienentynyttä laihdutustarvetta ja painoon liittyvää huolta
elämänlaadussa
kehonkuvassa ja kehotyytyväisyydessä
...Mutta oletan, että lihavuustutkija katsoo intuitiivista syömistä omien linssiensä läpi, joten ymmärrän hänen ajatuksensa siitä ettei intuitiivisesta syömisestä ole riittävästi tutkimusnäyttöä lihavuuden hoidossa. Kuten jo aikasemmin todettu, intuitiivinen syöminen on painoneutraali ravitsemuspsykologinen viitekehys, jonka tarkoitus ei ole saada aikaan voimakasta painonpudotusta (toisin kuin perinteiset lihavuuden hoitokeinot), vaan muutoksia mitataan moninaisemmin keinoin.
Pietiläinen sanoo myös "Ihmiset, jotka ovat alttiita lihomiselle, eivät pysty syömään täysin intuitiivisesti. Jos he syövät intuitiivisesti, se ohjaa heitä syömään kaikkein herkullisimpia ja lihottavimpia ruokia" ja tämä osoittaa sen, ettei Pietiläinen välttämättä ymmärrä, mitä intuitiivinen syöminen pitää sisällään. Intuitiivinen syöminen perustuu täsmäsyömiselle, eli säännölliselle, monipuoliselle, riittävälle syömiselle, joka mahdollistaa joustavuuden. Yleinen harhaluulo intuitiivisessa syömisessä on juuri tämä: "jos syön intuitiivisesti, syön vain donitseja". Tämä tuo lähinnä ilmi sen, mihin intuitiivista syömistä opettelevan henkilön ruokarajoitukset kohdistuu. Tätä voidaan pitää klassisena kielletyn hedelmän ilmiönä: jos kiellän itseltäni donitsit, ajattelen niitä paljon ja koen paljon mielitekoja donitseja kohtaan. Saatan usein sortua syömään donitseja, ja koen siitä syyllisyyttä ja häpeää. Korjatakseni sortumiseni, rajoitan syömisiäni lisää ja kierre on valmis. Tällaisissa tapauksissa haluan varmasti syödä donitseja erityisesti sitten, kun pitkään rajoitetun ruoan syömiseen on annettu lupa. Jos syömisestä ei yleisesti ottaen saa mielihyvää, voi tätä mielihyvävajetta pyrkiä paikkaamaan korkeaenergisillä ja herkullisilla ruoilla -- ja juuri tämän takia meillä pyritään siihen, että perusruoka on herkullista, ja siitä saa nautintoa. Vaikka olisi lihava.
"Jos lihavuudesta kärsivä ei laihdukaan kokeiltuaan intuitiivista syömistä, epäonnistumisen tunne voi johtaa uuteen laihdutuskuurien ja lihomisen kierteeseen." Toistan itseäni, mutta intuitiivinen syöminen ei ole laihdutuskuuri. Painon pakonomainen tarkkailu intuitiivista syömistä opetellessa vie ihmistä pois kehosignaalien tunnistamisesta ja kunnioittamisesta.
"Olisihan se hyvä, jos kaikki pystyisivät syömään intuitiivisesti, eivätkä supermarkettien kalorit vyöryisi heidän syliinsä." Kuulostaa siltä, että lihavuustutkijan lähikaupassa kalorit vaanivat joka nurkan takana valmiina hyökkäämään viattomien uhrien ostoskärryihin (/s). En kiellä obesogeenisen ympäristön vaikutusta lihavuuteen, mutta intuitiivisen syömisen taidot omaava henkilö ei koe jatkuvia houkutuksia herkkuihin samalla tavalla kuin perinteisesti laihduttavat, sillä kaikki ruoat on lataukseltaan neutraaleja, mielihyvää saa muustakin kuin ruoasta, ja tunteisiin osataan vastata muillakin keinoin kuin syömällä. Tämä on saatu aikaan solmimalla rauha ruoan kanssa, ja habituaatiolla. Habituaatiossa herkkuja on syöty luvan kanssa, jolloin ne menettävät palkintoarvoaan (kts. kielletyn hedelmän ilmiö).
Pietiläinen sanoo myös näin:"Säännölliset ruokarytmit, terveellinen ruokavalio ja pitkäjänteinen hyvien rutiinien opettelu tehoavat hänen mukaansa painonhallintaan." Usko tai älä, mutta intuitiivinen syöminen on juuri tätä, mutta painottaen psykologista joustavuutta (joka ennakoi muutoksen pysyvyyttä). Esimerkkejä psykologisesta joustavuudesta on juuri ruokasääntöjen purkaminen ja ehdoton lupa syödä, myös herkkuja.
Artikkelissa haastateltu riippuvuustutkija Teemu Aitta-aho rinnastaa ruokariippuvuuden päihderiippuvuuteen, ja tämä on ongelmallista monella tasolla. Voit lukea ravitsemustieteilijämme Laura Maijalan blogitekstin ruokarippuvuudesta tästä linkistä, jossa opit että ruokariippuvuus ei ole niin yksioikoista kuin miltä se Ylen artikkelissa kuulostaa. Blogitekstissä Laura purkaa tutkimusnäyttöä ruokariippuvuudesta, eli en käytä tässä kohtaa asiaan enempää aikaa. Sanottakoon kuitenkin, että ruokariippuvuuden rinnastaminen päihderiippuvuuteen on päihderiippuvuudesta kärsivien henkilöiden kokemuksen väheksymistä ja saattaa lisätä determinististä, mustavalkoista ajattelua ruokaan ja syömiseen liittyen. Positiivista on kuitenkin, että Aitta-ahon kommentti ruoan tarpeellisuudesta hengissä selviämiselle tuo eron ruokariippuvuuden ja päihderiippuvuuden välille. Tämä ei silti poista sitä, että ruokariippuvuuteen liittyvä tutkimusdata on vääristynyttä (lue Lauran blogiteksti, niin tiedät mitä tarkoitan).
Yhteenvetona sanottakoon: Yle, do better.
Lähdeviitteet
Babbott, K.M., Cavadino, A., Brenton-Peters, J., Consedine, N.S., & Roberts, M. (2023). Outcomes of intuitive eating interventions: a systematic review and meta-analysis. Eating Disorders, 31(1), 33-63.
Bacon, L. Stern, J. Van Loan, M., & Keim, N. (2005). Size acceptance and intuitive eating improve health for obese, female chronic dieters. Journal of the American Dietetic Association, 105(6), 929-936.
Bégin, C., Carbonneau, E., Gagnon-Girouard, M., Mongeau, L., Paquette, M., Turcotte, M., & Provencher, V. (2018). Eating-related and psychological outcomes of health at every size intervention in health and social services centers across the province of Québec. American Journal of Health Promotion, 33(2), 248-258.
Bonaz, B., Lane, R.D., Oshinsky, M.L., Kenny, P.J., Sinha, R., Mayer, E.A., & Critchley, H.D. (2009). Diseases, disorders, and comorbidities of interoception. Trends in Neurosciences, 44(1), 39-51.
Boucher, S., Edwards, O., Gray, A., Nada-Raja, S., Lillis, J., Tylka, T., & Horwath, C. (2016). Teaching intuitive eating and acceptance and commitment therapy skills via a web-based intervention: A pilot single-arm intervention study. JMIR Research Protocols, 5(4), e180.
Cole, R., Meyer, S., Newman, T., Kieffer, A., Wax, S., Stote, K., & Madanat, H. (2019). The my body knows when program increased intuitive eating characteristics in a military population. Military Medicine, 184(7-8), e200-e206.
Denny, K., Loth, K., Eisenberg, M., & Neumark-Sztainer, D. (2013). Intuitive eating in young adults. Who is doing it, and how is it related to disordered eating behaviors? Appetite, 60(1), 13-19.
Lattimore, P., Mead, B., Irwin, L., Grice, L., Carson, R., & Malinowski, P. (2017). 'I can't accept that feeling': Relationships between interoceptive awareness, mindfulness and eating disorder symptoms in females with, and at-risk of an eating disorder. Psychiatry Research, 247(1), 163-171.
Patel, R., Lycett, D., Coufopoulos, A., & Turner, A., (2017). A feasibility study of taste & see: A church based programme to develop a healthy relationship with food. Religions, 8(2), 29.
Pinna, T., & Edwards, D.J. (2020). A systematic review of associations between interoception, vagal tone, and emotional regulation: Potential applications for mental health, wellbeing, psychological flexibility, and chronic conditions. Frontiers in Psychology, 11(1), 5-6.
Provencher, V., Bégin, C., Tremblay, A., Mongeau, L., Corneau, L., Dodin, S., Boivin, S., & Lemieux, S. (2009). Health at every size and eating behaviors: 1-year follow-up results of a size acceptance intervention. Journal of the American Dietetic Association, 109(11), 1854-1861.
Schaefer, J., & Magnuson, A. (2014). A review of interventions that promote eating by internal cues. Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics, 114(5), 734-760.
Van Dyke, N., & Drinkwater, E. (2013). Review article: Relationships between intuitive eating and health indicators: Literature review. Public Health Nutrition, 17(8), 1757-1766.
Comments