Me elämme tällä hetkellä tilanteessa, jossa kyselyn mukaan keskiverto britti kokeilee elämänsä aikana 126 dieettiä, yli 40 % ihmisistä laihduttaa vuosittain ja valtaosa on tyytymättömiä kehoonsa ja kokee syyllisyyttä syömisestään. Jatkuva tyytymättömyys itseen, laihdutuskuurit ja lihomisella pelottelu ei ole kuitenkaan ratkaissut asiaa vaan johtanut ainoastaan uusiin ongelmiin. Tutkimuksista tiedetään, että hyvin suurella osalla paino palaa kuurien jälkeen takaisin ja/tai seurauksena on häiriintynyt ruokasuhde – pahimmillaan syömishäiriö. Miksi niin monelle syöminen ja oma keho tuottaa pahaa oloa? Olisiko tälle jatkuvalle itsensä kurittamiselle olemassa jotain vaihtoehtoja?
Lähdin pohtimaan tätä itse, kun olin toipumassa omasta syömishäiriöstäni vuosia sitten. Tutkin ensimmäisessä gradussani suomalaista ravitsemusvalistusta ja sen historiaa, ja aloin löytää sieltä monia tekijöitä, jotka edelleen näkyivät siinä, miten syömme ja suhtaudumme ruokaan. Kun törmäsin vähän myöhemmin intuitiivisen syömisen käsitteeseen ja aloin systemaattisesti tutkia sen taustalla olevaa filosofiaa ja tutkimusnäyttöä, se tuntui pureutuvan juuri niihin syihin, jotka saavat niin monet voimaan pahoin.
Ihmisen toiminnalla on aina joku syy ja tarkoitus, ja näiden ymmärtäminen ja tiedostaminen on keskeistä, jotta toimintaa on mahdollista tarkastella uteliaasti etäämmältä ja ehkä muuttaa haluamaamme suuntaan. Me ihmiset synnymme intuitiivisina syöjinä, mutta tämä yhteys omaan kehoon ja sen viesteihin voi elämän aikana heikentyä lukuisten eri tekijöiden seurauksena. Olen koonnut tähän alle joitain keskeisimpiä tekijöitä yhteyden katkoksen taustalla sekä vinkkejä siihen, miten tätä yhteyttä voisi jälleen lähteä rakentamaan
vahvemmaksi. Ihmisen toiminnalla on aina joku syy ja tarkoitus, ja toivottavasti tämä kirjoitus auttaa lisäämään ymmärrystä, tietoisuutta ja myötätuntoa itseäsi kohtaan.
Yhteyden esteet – mitkä tekijät sotkevat syömisen säätelyä
Suomalainen ruokahistoria ja terveysvalistus
Ritva Kylli on Ruokahistoria-teoksessaan mielestäni hyvin kuvannut, että suomalaisen ruoan historia on oikeastaan nälän historiaa. Se on osuva kuvaus, sillä ei ole kuin 150 vuotta eli muutama sukupolvi siitä, kun lähes 10 % väestöstä kuoli nälkään, ja vielä 1900-luvun puolivälissä sotien jälkeen ruoka oli kortilla. Ruokaa on siis perinteisesti ollut aina liian vähän ja ruokaturvattomuus hyvin yleistä. Koska ruoasta ja ravinteista on ollut pulaa, ei keskiössä ole ollut kehon kuuntelun opetteleminen vaan riittävä energian- ja ravintoaineiden saanti: ruokaa on syöty kun sitä on ollut saatavilla ja lautanen on kuulunut syödä tyhjäksi. Ruoan rajallisuus – oli kyse sitten taloudellisista tai ns. ”itse aiheutetuista” sysitä (esim. dieetit) – on tutkimuksissa selkeästi yhteydessä häiriintyneeseen syömiseen. Ruokaa syödään hyvin paljon kun sitä on saatavilla, koska ei voi tietää, milloin sitä on seuraavan kerran saatavilla.
Ruokaan liittyvillä asenteilla ja terveyden moraalisella arvottamisella on myös Suomessa pitkä historia, ja monet piirteet näkyvät edelleen kulttuurissamme. Suomessa on ollut vahva valistamisen kulttuuri, jolla tähdättiin rahvaan sivistämiseen ja epätoivottujen ominaisuuksien, kuten laiskuuden ja epäsiisteyden, kitkemiseen. Sen sijaan arvostettuja asioita ovat olleet vaatimattomuus, säästäväisyys, nautinnoista kieltäytyminen ja ohjeiden noudattaminen. Valistaminen perustui ajatukseen siitä, että väärä toiminta johtuu tiedon puutteesta ja syöttämällä lisää tietoa käyttäytyminen muuttuu toivottuun suuntaan. Kunnon kansalainen noudattaa ohjeita ja toimii rationaalisesti niiden mukaan. Tämä on näkynyt myös ravitsemusvalistuksessa, joka on usein ollut hyvin mustavalkoista, ehdotonta ja terveyskeskeistä: ruoka on enne kaikkea terveyden edistämisen väline, polttoainetta ja ravintoaineita. Tällainen tiedon ja järjen korostaminen sekä terveen kansalaisen ihanne näkyy monesti edelleen ravitsemusta koskevassa viestinnässä.
Laihdutuskulttuurin synty
Edellä mainittuun terveyskeskeisyyteen yhdistyy voimakkaasti laihduttaminen. Lihavuutta – ja lihavia ihmisiä - on pidetty ongelmana, ja lihavuuteen on aina liittynyt hyvin voimakkaita negatiivisia assosiaatioita. Lihavia ihmisiä on pidetty esimerkiksi laiskoina, rumina, saamattomina ja itsekurittomina. Eritysesti 1950- luvulta lähtien elintason noustessa kansanterveysajattelu siirtyi painonhallintaan ja lihavuuden ehkäisyyn, ja lihavuuden välttäminen ja laihduttaminen on näyttäytynyt jokaisen kansalaisvelvollisuutena, olipa minkä
kokoinen tahansa.
Viime vuosikymmeninä terveys ja laihduttaminen ovat saaneet yhä uusia muotoja ja merkityksiä; ne ovat nivoutuneet tiiviisti yhteen suorittamista, tehokkuutta ja itsekuria ihannoivan kulttuurin ja talousjärjestelmän kanssa – myös identiteetin rakentajina. Samalla ulkonäköön ja terveyteen perustuvat ihanteet ovat polttoainetta markkinataloudelle, joka hyötyy ihmisten tyytymättömyydestä itseensä. Laihdutusbisnes kukoistaa ja sen kasvulle ei näy loppua.
Tutkimuksista tiedetään, että laihduttaminen heikentää kykyä kuunnella kehon viestejä ja syömisen säätelyä yleisestikin – ja on todennäköisesti keskeisimpiä syitä sille, miksi moni on vieraantunut oman kehonsa kuuntelusta.
”Eläminen päässä”
Jatkuvaan suorittamiseen ja tehostamiseen perustuva länsimainen yhteiskunta on myös saanut monet etääntymään täysin oman kehon viesteistä. Tehostamisen kanssa käsi kädessä menee rationaalisuuden ja loogisen ajattelun ylikorostuminen, jossa kaikki perustuu järkeilyyn, numeerisiin arvoihin ja mittaamiseen. Lasketaan makroja ja kaloreita, mitataan sykettä ja askeleita. Pää on täynnä erilaisia sääntöjä, rajoituksia ja uskomuksia, joiden perusteella arvioidaan, mitä saa tai ei saa syödä ja mikä on terveellistä tai
epäterveellistä. On kuitenkin äärimmäisen vaikeaa kuulla, mitä omassa kehossa tapahtuu, jos on jatkuvasti stressaantunut, kiireinen ja pyrkii noudattamaan vain ulkoapäin annettuja ohjeita.
Omat yksilölliset kokemukset ja biologiset erot
Edellä mainitun yhteiskunnallisen ja kulttuurisen puhetavan ja arvomaailman lisäksi omat
elämänkokemukset värittävät sitä, millaisia merkityksiä syömisen ympärille liittyy. Lapsuudella ja nuoruudella on merkittävä rooli ruoka- ja kehosuhteen muodostumiselle. Lapset ovat kuin tyhjiä tauluja, joihin perheen ja läheisten ihmisten ruokailutavat, arvot, esimerkki ja kommentit maalaavat pohjavärit. Joillain nämä värit voivat jäädä hyvin synkiksi, arvottomuuden ja häpeän sävyttämiksi. Valutettavasti ei ole tavatonta, että jo nuorena on saanut kokea olevansa vääränlainen, väärän kokoinen tai kommentteja syömisestään. Nämä muistot kantavat usein pitkälle aikuisuuteen.
Ruoka voi saada myös monenlaisia muita merkityksiä ja rooleja esimerkiksi tunteiden säätelijänä. Suomessa ei ole tavatonta, että moni on kokenut lapsuudessa turvattomuutta ruoan äärellä tai muutoin. Silloin kun perusturva jää heikoksi, hakee lapsi turvan sieltä, mistä pystyy – esimerkiksi ruoasta tai sen kontrolloinnista. Jos arvostuksen rakkauden on tottunut saamaan suoritusten tai ulkonäön perusteella, haetaan arvostusta ja rakkautta todennäköisesti näiden kautta myös myöhemmin.
Lisäksi heikkoon kehoyhteyteen vaikuttavat monet biologiset tekijät aina geneettisistä eroista sairauksiin, traumoihin, mikrobistoon, neurobiologiaan ja moniin muihin tekijöihin. Usein näitä yksilöllisiä eroja ei huomioida ja ymmärretä, mikä johtaa yksilöiden syyllistämiseen sen sijaan, että pyrittäisiin löytämään jokaiselle parhaiten sopivia keinoja kehoyhteyden vahvistamiseen.
Yhteyden rakentaminen
Jos yhteys omaan kehoon on esimerkiksi edellä mainittujen tekijöiden seurauksena heikentynyt, ei hätää: yhteyttä pystyy lähteä vahvistamaan uudelleen. Intuitiivinen syöminen on kehitetty nimenomaan tähän tarkoitukseen, ja tutkimuksissa sillä on osoitettu olevan lukuisia fyysisiä ja psyykkisiä terveyshyötyjä. Voit lukea niistä lisää täältä.
Intuitiivisen syömisen ideana on opetella vähitellen muodostamaan yhteys itseen ja omiin tarpeisiin. Se on hyvin kokonaisvaltainen lähestymistapa syömiseen, jossa keskeisenä on hyvinvoinnin tukeminen painosta riippumatta. Fokus on siis terveyttä edistävissä tavoissa, ei lopputuloksessa. Emme voi valita painoamme, mutta voimme valita toimia tavoilla, jotka tukevat hyvinvointiamme ja arvojamme.
Intuitiivinen syöminen perustuu kykyyn havaita kehon signaaleja ja vastata niihin. Tätä kehon sisäisten viestien havainnointia kutsutaan termillä interoseptio. Useissa tutkimuksissa on osoitettu intuitiivisen syömisen olevan yhteydessä parempaan interoseptioon, ja tätä yhteyttä on selitetty sillä, että intuitiivinen syöminen parantaa herkkyyttä havaita kehon viestejä että poistaa esteitä sen toiminnalta. Näitä toiminnan esteitä ovat muun muassa edellä mainittujen dieetti- ja suorituskulttuurien uskomukset ja ajattelumallit, rajoitukset ja läsnäolon puute.
Kehon kuuntelu on taito, jota voi opetella
Alussa on tarpeen lähteä liikkeelle siitä, että varmistetaan kehon viesteille mahdollisuus toimia. Usein tämä tarkoittaa täsmäsyömistä eli riittävää, säännöllistä ja monipuolista syömistä, mikä takaa elimistölle mahdollisuudet toimia ja viestiä luotettavammin. Säännöllisyyteen ja riittäviin ruokamääriin ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa ohjetta, koska – noh – intuitiivinen, kehoa kuunteleva syöminen ei ole ruokavalio eikä sisällä sääntöjä. Useimmille sopiva ateriartymi on 2–5 tuntia, ja aterioiden monipuolisessa koostamisessa
perinteinen lautasmalli on usein toimiva työkalu. Sallivaan syömiseen kuuluu ns. herkut - “kiellettyjä” ruokia ovat ainoastaan ne, joille on allerginen, tai jotka ovat pilaantuneita. Mitään ruokaa ei tarvitse ansaita.
Lisäksi lähdetään opettelemaan, miltä nälkä ja kylläisyys tuntuvat. Tässä läsnäolo ja tietoisuus ovat keskeisessä asemassa, sillä jos emme ole läsnä, on hyvin vaikea tunnistaa, mitä kehossa tapahtuu, miltä ruoka maistuu ja minkälainen olo siitä jää. Ajatusten ja uskomusten hyväksyvä havainnointi on myös olennainen osa tätä, sillä ne voivat estää kehon kuuntelemisen. Jos esimerkiksi mietimme, mitä söimme aiemmin tai tulemme myöhemmin syömään, minkä verran ruokaa saisi syödä tai onko se ”terveellistä”/”epäterveellistä”/”hyvää”/”huonoa/lihottavaa” jne., emme ole läsnä kehossamme vaan päässämme.
Omien tarpeiden tunnistaminen auttaa myös syömisen säätelyssä
Syömiseen liittyy vahvasti myös tunteet ja muut tarpeet, ja näiden kanssa työskentely on keskeinen osa intuitiivisen syömisen prosessia. Opetteluun liittyy sekä omien tarpeiden tunnistaminen että uusien, adaptiivisempien toimintamallien harjoittelu. Tämä voi ottaa aikaa, sillä moni ei ole tottunut ikinä pohtimaan sen syvemmin, mitä tarvitsee ja mikä itsestä tuntuu hyvältä. Omat tarpeet voivat liittyä esimerkiksi fyysisiin perustarpeisiin, kuten uneen ja liikkeeseen (edellä mainitun ravinnon lisäksi), sosiaalisiin tarpeisiin, läsnäoloon ja palautumiseen sekä itsemyötätuntoon. Arvojen tunnistaminen on myös hyvin tärkeää, sillä se auttaa löytämään isompaa merkitystä uusien tapojen ja muutoksen tekemiseen.
Kyse on matkasta, ei päämäärästä
Usein mitä pidempään syömisen kanssa on ollut haasteita, sitä pidempään harjoittelussa usein menee. Tätä voi ajatella luottamuksen kautta: jos keho ei ole voinut luottaa siihen, että sen lähettämiä viestejä kuunnellaan, sen viestit alkavat vähitellen vaimentua ja lopulta muuttuvat hyvin arvaamattomiksi tai vaimenevat kokonaan. Luottamus rakentuu vahvemmaksi joka kerta, kun kehon tarpeita ja viestejä kuuntelee, ja vähitellen ne muuttuvat ennakoitavammiksi. Alkuvaiheessa opettelu on usein vahvemmin tietoon ja systematiikkaan nojaavaa, mutta mitä paremmin perusteet ovat hallussa, sitä helpompi on lähteä soveltamaan. Tärkeintä opettelussa on joka tapauksessa uteliasuus ja myötätunto: emme voi etukäteen tietää, mikä meille parhaiten sopii. Intuitiivisen syömisen hienous piileekin siinä, ettei siinä voi epäonnistua vaan jokainen kokeilu on mahdollisuus oppia itsestämme vähän enemmän.
Ainoa riski on, että opettelun tuloksena elämä voi muuttua yllättävällä tavalla paremmaksi, kun itsensä kuunteleminen ja utelias asenne alkavat levitä muillekin elämän osa-alueille.
Tämän blogikirjoituksen takana on Laura Maijala, VTM, FM. Laura on ravitsemustieteilijä, joka on tutkinut intuitiivista syömistä ja ruokasuhdetta. Voit tutustua Lauraan tarkemmin asiantuntija-sivullamme.
Jos kaipaat apua keholähtöisen syömisen harjoitteluun, suosittelemme yksilövalmennusta, joissa saat henkilökohtaista tukea omaan tilanteeseesi asiantuntevilta valmentajiltamme.
Comments